Pärvöötystä

Aurora

Share |

Perjantai 18.9.2009 klo 11:23 - mtu


Taito- ja taideaineiden harjoittamisen edellytykset ovat tasaisin väliajoin esillä mediassa. Opetussuunnitelman uudistukset saavat aina jokaisen oppiaineen opettajat kiivaasti puolustamaan oman substanssinsa tarpellisuutta. Perusopetuksessa taito- ja taideaineilla on kuitenkin varsin vakaa ja itseisarvoinen asema vuodesta toiseen, vaikka tuntimääristä väännetäänkin kättä. Sivistyssanoitetut mietinnöt, lausunnot ja raportit korostavat aineiden ja alojen tiedenäkemysten viimeisintä tutkimusta. Kannanotot, jotka julkisuuteen yltävät, viljelevät tietellisesti ilmaistuja termejä, kosiskeluna tiedeyhteisön diskursseihin. Käsityötiede nuorena tieteenalana tarvitsee ”nokka-naisia” näkyviin piireihin.

Käsityökasvatuksen ”taistelutanner” on kuitenkin laajempi kuin julkisuuden horisontissa näkyvä ”jäävuoren huippu”. ”Näkymätön”, pinnan alla on upottavaa suota saappaan täydeltä. Perusopetuksen ulkopuolinen kasvatus ja sivistystyö, sekä toisen asteen oppilaitokset ovat pullollaan sarkaa käsityökasvattaja-uudisraivaajien kuokkia: uusien kädentaitajien valloittamista ja mahdollisuuksien kartoittamista, käsityötaidon tuottamien kvalifikaatioiden hyödyntämistä. Tämän maiseman: itseohjautuvan, elinikäisen- ja vapaaehtoisen koulutuksen kentän ja harrastustoiminnan on kilpailtava monen muun markkinahenkisesti tarjotun huvituksen kanssa, joka vuosi uudelleen. Näillä foorumeilla on lukukausittain pystyttävä luomaan taito- ja taideaineille oikeutus ja vakuutettava päättävä taho luovan tekemisen hyvinvointia tuottavasta vaikutuksesta. Näillä työmailla oppilas on "asiakas" ja palvelua tahtova yksilö omine tarpeineen. Näissä horisonteissa tarvitaan erähenkeä, navigointia ja kielitaitoa.

Toimiminen käsityökasvattajana ”perusopetuksen ops:n turvavyöhykkeen” ulkopuoleella edellyttää paitsi oman alan laajaa ymmärtämystä ja osaamista, myös suuren suuria korvia ja taipuisaa vartta. Jotta käsityökasvatukselle avautuisi uusia valloitettuja sieluja ja maaperää myllätä, on kuunneltava ja hartaasti. Kasvattajan on taivuttava asiakkaan puoleen ja viereen kuulemaan orastavaa tekijää. Käsityökasvattajan on ”rämmittävä” muiden alojen perusteita ja toimintatapoja ja vaellettava niiden retkeilijöiden mukana, joiden seuraan ja kumppaniksi mielimme. Vaaditaan mielen rohkeutta ja muuntautumiskykyä olla hiljaa ja kuunnella, mitä ”hyvää ja kaunista” muilla on tarjota: muilla oppiaineilla, aloilla, koulutusasteilla, tiedekunnilla. On opeteltava sitä kieltä, jota ”käsityöttömät” puhuvat ja antauduttava vuorovaikutukselle alaiseksi. Ja kun aika on kypsä, on pystyttävä tarjoamaan omaa ammattitaitoa ja käsityötaidon osaamista oikeassa mitassa ja "kipossa".

Käsityökasvatuksen ”ei-kenenkään”-mailla on taipaletta tarjolla. Käsityön lukiodiplomin kehittäjillä on hatunnostonarvoinen taival jo tarvottuna. Samankaltaista kehittelytyötä olisi rutkasti tehtävänä. Kädentaitojen uudemmat näkökulmat hyvinvointipalvelijen osana on yksi polku. Yksityistämistä suosiva työllisyyspolitiikka avaa taitavalle töitä uusissa hoitolaitoksissa ja tuetuissa asumismuodoissa. Sosiaalipolittiset laitosten ”autioittamispyrkimukset” suovat puolestaa myös kädentaitajille pohtimista vertaistukitoiminnassa. Ne konkreettiset ”löydöt” vaativat arkeen  kumartumista ja elävien kosketuspintojen löytämistä. Eränkävijöitä elävään elämään.

Lähestymistä kaipaa kipeästi myös yksittäinen ihminen (lue: oppilas, opiskelija, oppija, asiakas, potilas, kuntoutuja, jne.) Varren notkeutta, mielen malttia ja ”kansankieltä” ei opeteta yliopistoissa. Niitä kuitenkin tarvitaan ensisijassa, kun käsityökasvattaja kohtaa uuden ”löydöksen”, oikean kultahipun, joka pelon ja uteliaisuuden –sekaisin tuntein rohkaistuu ohjauksen äärelle, valuttamaan luovuuttaan käsillään. ”Tekemisen valo”, Aurora on siinä vaskoolin reunalla. Jotta Aurora (=auta tekijää alkuun, rohkaise kokeilemaan, rakenna osallistumiselle mahdollisuuksia) nousisi, tarvitaan työn tekemistä. Aurora vaatii kärsivällisyyttä ja myönteistä, hyväksyvää ilmapiiriä. Aurora tarvitsee selkeää, kansankielistä puhetta ja suomalaista ohjeistusta. Aurora toivoo sormien läpi katsomista haasteellisissa yksityiskohdissa ja hyväksyntää epäonnessa. Aurora kaipaa tukea uusissa yrityksissä ja myötäelämistä onnistumisissa. Auroraa on uskallettava katsoa suoraan silmiin ja istuuduttava vierelle, tekemään vertaisena. Aurora kaipaa tavallista ihmistä ihmiselle.

J.K. "Aurora", Mikko Kuustonen. 

 

Avainsanat: Käsityökasvatus


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini