Pärvöötystä

Elämänlankaa

Share |

Sunnuntai 11.10.2009 klo 1:16 - mtu


Lankatöiden kurssit ovat pyörähtäneet omatahtiseen vauhtiinsa. Neulonnan ja virkkauksen kiemuroita opetellaan ja vietetään aikaa yhdessä. Naisten elämänlankoja setvitään välillä hilpeydellä, välillä haikeudella. "Äiti aina sanoi, että sukkaan tarvitaan 14 silmukkaa",--- "patalappua aloitin, mutta Barbin pipo tuli: kyllä käsityö on ihmeellistä",--- "hei äiti, lapasen neulominen on LUOVUUTTA eikä matematiikkaa!"---"tästä on tulossa vatsavauvan ensimmäinen nuttu: molemmat omaa tuotantoa.."---”tätä lapasta en voi enää käyttää, koska se on viimeinen edesmenneen isoäitini käsityö…”

 Samankaltaisiä eläväisiä tuntoja kantavat lukuisat kätten työt silmukoissaan: kokemuksia hiljaisesta, muistetusta tiedosta, merkityksiä arjesta ja tunnuksia tekijästään ympäristöönsä. Usean langoittelijan kokoontuessa kokemukset ja toivomukset tulevat ääneen lausuttuna todemmiksi. Pienet perhemurheet muuttuvat yhteisenä pienemmiksi murusiksi, helpommin kannettaviksi. Kun asia käy hankalaksi on hyvä purkaa energiaansa lankaan, elämän kantajaan. Keskittyminen langan rytmittämiseen suo hetken lepohetken arjesta. Pelkkä ääneti työskentely on kommunikointia. Se on armollista itsensä puhuttelua, lupa rauhoittua ja keino irrottautua realismin raastamisesta. Pehmeän langan pinnan hypistely sinkoaa tajuntaan alkukantaista toimimisen mielihyvää. Työn suunnittelu läheiselle siirtää lämpimät tunnelmat käsien tekojen kautta kosketeltavaksiksi, välittämisen osoitukseksi. Käsityöt ovat monien merkitysten kantajia, langat varsinkin täynnä naisen elämää.

Käsitys käsityöstä elannon antajana on selvästi aikansa elänyt. Käsityön tekemisen taitoa ei enää arvosteta myöskään ”perintönä äidiltä tyttärelle”. Kotitalouden osaamisena kädentaidot häviävät arvostuksessa tietoteknisille taidoille. Tuotteiden tuottamisella käsityönä ei ole enää kuin kapea ala kertakäyttöä suosivassa kulutuksessa. Käsityö edustaa päinvastaisia elementtejä, kuin muut nykyajan kaupallistamat ilmiöt. Käsityö on hidasta, vaivalloista ja kallistakin. Miksi sitten harrastekurssit täyttyvät ”hidasta tekemistä” kaipaavista naisista?  

Käsityössä on jotakin alkukantaista, jotakin aitoa inhimillistä toimintaa sisältävää ja kosketeltavaa ympäristöä. Feminiininen materiaali, lanka on hyvä syy kokoontua yhteen ja osallistua joukkoon. Se on silta sukupolvien välillä. Lanka on luonnollinen ”tikku”, kun haluaa tehdä jutunjuurta ja seuraa muista naisista. ”Oman sukupuolen lauman riittinä” langat tarjoavat kirjon mahdollisuuksia ilmaista itseään. Yksinkertaiset välineet madaltavat kynnystä lähestyä vertaisiaan.

Lankatyö on kuin elämä. Joskus se soljuu ja joskus ilmaantuu takkuja kuin tyhjästä. Siinä on kavennusta vaativia kohtia ja vaiheita, joissa on varaa lisätä. Sileää ja tasaista on joskus riittämiin:  kaipaa vaihtelua, siirtoja ja kiertoja eteenpäin menemiseen. Paljon on haasteita, mutta onnistumisen kokemukset edellyttävät suhteellisuuden tajua ja suopeutta itseä kohtaan. Langan käsittely pysäyttää kiirehtimästä ja suorittamasta. Se on omatoimi-matkustamista, jossa matkamuistot muistot jäljentyvät käsillä olevaan työhön. Lankatyö on tekijänsä näköinen albumi, jota on opeteltava katsomaan hyväksyvästi. Lankatyö on ajatusten ja tuntoaistin musiikkia, jonka kuuleminen vaatii aikaa ja elämistä.

J. k.”Only time”, Enya.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini