Pärvöötystä

Kolomen Syrämen Ystävyyrestä

Share |

Sunnuntai 7.2.2010 klo 12:12


Tällaasena yltäkyllääsyyren ja aineellisen hyvinvoinnin aikana sisääset ja henkiset asiat pakkaa heleposti kärsiä  rospuuttoo. Pippi-Långstrump -henki on kyl hävöksissä  tilanteis, jossa kaverilla ei ookkaan ”kaikki oortninkis”. Sitäku kansa vahtaa televiisiosta illat pitkät ”Tosi-elämää” ja muita julukimoire-leipoma-ohojemia, nii väkisinki hämärtyy maalaasjärki oikias elämäs. Miten sitä ny osaas ”Ystäväks - kavereksi – Rakkahaks sialunveljeks” ruveta nykyaijan menos, ku kaikki muu o tarjolla lähiputiikis valamiiks purtuna, paketis. Sitä o nii "pölökyllä päähä", jotta ei osaa toimia niinku omas miäles tuntuu.

Mistä niitä Tosiystäviä tuloo? Äkkiseltää rupiaa aattelee, jotta ystävät o joko varattuja, varaastettavissa, Mahti-Karjuja taikka Taluutettavia lapaasia. Jos solis nuan, nii melekeen rupiaa tekee miäli mettärreunaan yksiksee, Punaaseen tupaha kiikkustualiin, sukkavarrasta tikkuamaha.

...mutta oha se sitte sitäki riamullisempaa, ku äkkiväärää törmää aitoho kantajuhtaha, jolla o ajattelukones rasvattu. Kyl siittä virkuaa, vaikka villasukkiaki viälä tarvitahan, upiikkiyhteiskunnassaki, (ellei joku keksi, jotta paistofoliota o hianua kääräästä jalakoihi).

Tosi ystävä o ku ”rehu-syätetyt” kynttiläkki: kolome syräntä ja kaikki pistetähä palamaha yhres.
Kolomisyränystävä osaa Rakastaa, Kärsiä ja Unelmoira. Hyvä ystävä ottaa mut – jalakamiähe joskus kyyttihi ja ookaa mua maaseurulle. Emmä pysty automerkkejä räknäämää: yleensä auton kyyris tykkään kattella vaan maisemia: mite vainio lainehtii, nousooko usva, pysyykö lato viä pystys ja montako eri vihriää näkyy puren larvois. Eikä Kolomisyränystävä siittä hermostu, kärsii vaa hilijaa.

Kolomisyränystävä tykkää musta sellaasena, ku moon. ..sellaasena levollisena, aijan kans nostatettuna ohraleipänä, jokon parhaammillaan  saunaläpimänä. ..sellasena pettuleipänä, joka myäs pikaasesti jäähryttää ittellensä kovan kuaren, jos joku  kovakouraasta käsittelöö. . Sei oo moksiskaa, ku näkee mut punaases pingviini-yäpairas ( soon mun äireen joululahajaks ostama ja elävääne toristus siittä, jotta laps o vanhemmalle aina laps, vaikka solis yli 4-kymppine).

Kolomisyränystävä ei pakoottas mua kirkkoho palijastamaa torellista elonpainooni. Eikä se vannottas mua elämälloppuu saakka syämää vaa vihriää , ”jo muiren tapattamaa vihannesta”…eikä se pistäs pahaks, vaikka mä virkkuaisin jo kolomatta loorallista isooäireen-neliöitä, enkä viäläkää tiätääs, mitä mä niillä teen, taikka jättääsin ne vaa jäläkeeni , perinnöksi tulevalle sukupolvelle, ihimeteltäväks.

Tosiystävä osaa olla läsnä ja hilijaa kuunnella. Sosaa kertoolla miälensä liikahruksista ja pruukais keskittyyn johonki asiahan tai ilmiöön tosisnaan, sillonku mullon tärkiämpää touhua. Sitte me mentäs saunahan ja saunan jäläkee syötäs ropsua mairon kans verannalla...ja kuulosteltas iltamettän ääniä, kaukaa. Ja sen pitääs osata nährä se ”riamukaari taivahanrannas” niinku mäki näjen sialuni silimin ..ja ku iltakosteus kävis luihi ja ytimiin, sytytettäs takkaan praasu. Mentäs maate saman pumpulitäkin alle ja kuiteski katteltas omallaasia uniamma.

Hyvie ystävie, Kolomisyränystävie hankkimise kans pitää olla niinku pitkämiäline kalamiäs: heitellä pitkää siimaa lähivetehe ja kattella. ..ja ku näppii, pitää kelata varovaasesti. Liian keskekasvuune pitää päästää takaasi varttumaa, mut kunnon Saalis säästää ja pitää kylmänälaukus hyvänä ja pannulla lämpöösenä. Kyä Ystävät o elämäntarkootus. (7. 2. 10. mtu)

Jäläkiä pohrinnoista:

Kolmas Nainen, ”Elämäntarkoitus”.

Sinikka Nopola, ”Eila, Rampe ja elämäntarkoitus”. 2009. Wsoy.

Avainsanat: Ystävä, elämänhallinta


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini