Pärvöötystä

Kirjavissa puikoissa

Share |

Maanantai 26.4.2010 klo 9:57 - mtu


Juuri kun luulin oppineeni riittävän beigen kuvion ja joustavan neuletiheyden arjen malliin…Juuri kun hämärän huntu alkoi näyttää lempivaatteeltani ja hyssy tahdittaa pulssiani…Juuri kun oleva näytti tulevalta ja aika yhtenäisesti juoksevalta filamentilta…Juuri kun ajattelin ratkaisseeni funktionaalisen työotteen, käytännöllisen struktuurin ja materiaalin olennaisimman muodon..

Juuri silloin löytyy selvittämätön lankakerä. Varoittamatta tipahtaa eteeni lankakerä, joka hurmaa ja häkellyttää. Saan käsiini kerän, joka houkuttaa ja koukuttaa, niin kuin eivät ole aiemmat Seitsemät veljekset ja muut Sisukkaat koskaan tehneet. Tulee lankakerä, jolla on mohairin pehmeys, puuvillan lujuus ja nostaa merseroidun purppuravärin poskilleni.

Vaan langanpäätä ei löydykkään! Sormet etsivät, etsivät, mutta eivät tavoita alkua! On hamuttava koko vyyhdin sydän ulos ja laskettava tukku henkeä pidätellen pöydälle. On pistettävä likoon koko osaaminen ja terävin pulveri. On aloitettava mallitilkkua ensimmäisestä silmukasta. Kaikki on alkutekijöissään ja puikotkin vilistävät silmissä!??

Ohjelehtiöni seuraava sivu ei kerro silmukkamäärää, neulekuvio on hakusessa ja työotteessa peukalo keskellä kämmentä. Ajatus neulomisen kokemuksesta huimaa, mutta motoriikka jumittaa ja kognitiivinen systeemi routii. Langan kosketus saa veren kohinan korvissa yltämään yli järjen äänen. Kuka keksi ”kirjavat puikot”, juuri kun elämänlangan manuaali alkoi olla oikolukua vaille valmis??(mtu)

J.k.

En haluu kuolla tänä yönä, Jenni Vartiainen


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini