Pärvöötystä

wikineulomista

Maanantai 11.7.2011 klo 14:40 - mtu

Kesän helle hivelee kirvoittaa hien pintaan, katu-urakoiva kaivuri räyhää ikkunan alla ja talon remonttimies rällköi parvekkeiden runkoa. Keskellä kesää on kivoja markkinoita, museioiden kierroksia ja katusoittajia torin laidassa. Kirjoituspöytä houkuttelee taidehistorian tehtävillä ja verkko sosiaalisen median virtuaalihappeningeillä. Matot on pestävä, ystävä tavattava ja talviturkki tuuletettava (siis se, joka niskassa vielä lämmittää!!). Kaikesta tapahtumatulvasta huolimatta kesä on ihmisen parasta aikaa!

Hervoton rauhoittumishyppy on tarttua käsityöhön. Tänä kesänä se on perinnepaita länsisuomalaisittain, Korsnäsin villapaita. Tuo "opettajan laiskanläksy" odotteli tulemistaan koko viime syksyn ja kevään, kurssin ohjauksen ohella. Kokonaista 3 senttiä sitä syntyi: kirjovirkattua kansanperinnettä opetuskauden aikanatanssivat-tytot-valmiina-11. Nyt, kun "leipäpuu lepää" ja mielen vapauttaa kaiken maailman kiinnostavuudet, on tällekkin aika. Korsnäsin villapaita on käsityönä yleensä sitä kategoriaa, jonka kässäope niputtaa "sitku pääsen eläkkeelle". Mutku nyt olen itseasiassa taloudellisesti tunnustanut vanhentuvani ja aloittanut vapaaehtoisesti säästämisen jo pari vuotta sitten, voin ihan hyvin aloitella "sitku-eläkkeelle"-tekemisen listaa purkamaan. Jääpä sitten enemmän aikaa kansallispuvun ompelemiselle, rekipeiton kirjonnalle ja täyspitkän liinan nypläämiselle.

Nyt alkaa kesäkäsityössä olla rajakohta käsillä. Kun Korsnäsin villapaidan helman kirjovirkatut "Tanssivat tytöt" ovat valmiita väkäreunoineen ja kukkasineen, on aika vaihtaa puikkoihin ja neuloa paidan valkea, pilkutettu miehusta. Ennen aikaan tuoki oli kollektiivista. Paidan neulottua keskivaihetta tikkusi kolme naista kimpassa, kukin omaa kerrostansa. Se akoista, joka oli joutusin sai kunnian tikuta enemmä työtä teettävän pilkkukerroksen. Eikös tuota voi hyvällä syyllä pitää sosiaalisen median wikitekstin esihistoriana? Wikimaailmaahan rakentuu kaikkien osallistumisesta. Wikioppiminenhan on vain jalostettu muoto kimppaneulomisesta!  Tuota oon mielessäni näppäillyt, kun vuorotelle olen tutkiskellut tuon perinnepaidan historiaa ja näpytellyt sanasilmukoita Wikispacen mediamateriaaleihin, mutten ole tuota evoluution mutkaa editoinut Wikipediaan.

Vielä.

 

Lähteet:

Luutonen, M. & Bäckman, A-M. 2003. Koreaa virkkaamalla.

Luutonen, M. 1997. Kansanomainen tuote merkityksenantajana. Tutkimus suomalaisesta villapaidasta.

Bäckman, A-M. & Luutonen, M. 1984. Perinteisiä neulepaitoja.

http://suoranta.files.wordpress.com/2009/11/wikioppiminen-ja-radikaali-tasa-arvo.pdf

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Käsityöt, neulominen, kirjovirkkaus, Korsnäsin villapaita, mediakasvatus

The Message: Laatua Lattarinnoin

Tiistai 14.10.2008 - mtu

Opintomatka Lontooseen (7. – 10. 10. 08.) oli Taito-verkon vaasalaisen jäsenyhdistyksen, Loftetin järjestämä. Matka oli osa kolmivuotista ”Käsityö näkyväksi Pohjanmaalla”-hanketta. Lontoossa oli hankkeesta mukana 11 Vaasan alueella käsityössä vaikuttavaa henkilöä. Matkan pääkohteina olivat ”Origin, The London Craft Fair”, Somerset House:ssa sekä ” The Knitting and Stitching Show 2008”, Alexandra Palace:ssa.

Järjestyksessä ensimmäiseksi kävimme “Origin”-tapahtumassa, Somerset Housessa. Näyttely oli pystytettynä kauniin, historiallissävytteisen rakennuskompleksin sisäpihalle, varsin rajattuun halliin. Näyttelyhallin sisustus oli selkeän tyylikäs, mutta näytteilleasettajien ”kopperot” varsin pikkuruisia, mutta elegantteja. Pieniin esittelytiloihin mahtui käsityöntekijältä tai-yritykseltä vain ”paras osa” tuotteista. Esitteitä ja yhteystietokortteja oli kuitenkin kiitettävästi. Myytävää oli rajoitetusti, mutta jos sitä oli, maksutapa oli joustavasti luottokortilla. Artikkeleista eniten oli tarjolla tekstiilihuiveja sekä koruja ja myös näiden yhdistelmiä. Muutamia puutöitä, keramiikkaa ja lasitöitä oli myös. Suomesta mukana oli tällä ensimmäisellä esittelyviikolla ”Latimeria” metallisilla aterimilla sekä keramiikka astioilla. Suomalaista kudontaperinnettä oli häivähdys ”Keskusta”-nimisen yrityksen tekstiilitöissä. Kojun ystävälliset esittelijät olivat kuulemma tottuneet vastailemaan suomalaisten huvittuneisiin kysymyksiin yrityksen nimestä. Ko. yrityksen yhtenä tekijänä mainittiin Suomessa opettajana toiminut Sytze Roos. (www.keskusta-fabrics.com ) 

Ibis-hotellissa hyvin nukutun yön jälkeen, suunnistimme metrolla ja bussilla kauemmas Lontoon keskustasta, Alexandra Palaceen. The Knitting and Stitching show 2008 oli yllätys positiivisesti, todellinen käsityöläisen ”tavarataivas”. Paikka oli nimensä mukaisesti palatsi, valkeine marmoripylväineen ja värikkäine lasisine Ruusuikkunoineen. Ja tarjottavaa oli. Tarjolla oli kaikkea, mitä suomalainen pikkukaupunkilainen ei osaa kuvitellakkaan (ja uskoisin suuremmastakin kaupungista tulevan henkäisevän pariin kertaan syvään, ennen kuin uskoo silmiään.) Messuilla oli esillä laaja valikoima neulonnan ja kirjonnan työvälineitä, apuvälineitä, lankoja, neuleita, huiveja, koruja, päähineitä, kirjoja, työnäytöksiä eri tekniikoista, valmiita töitä, kankaita, tilkkuja, neuloja, harrastajia, ammattilaisia, järjestöjä, kouluja, yhdistyksiä, projekteja,jne.

 Kirjonnan rajaton ilmaisuvoima häivähti mieleeni ja lämmin ajatus Maikki Seppälän kirjontaopetukseen 90-luvun kässäopeplantuille Hesarilla. ”Tätä se Maikki viissiin tarkoitti puhuessaan kirjonnan mahdollisuuksista”. Langoissa oli tarjolla karhean krouveihin lampaanvillasta seitinohuisiin silkkilankoihin: kaikki neuleisiin tarkoitettuja. Töissä, niin neuleissa kuin kirjonnoissa, oli käytetty mitä moninaisempia materiaaleja ja tekniikoita ja värejä :siinäpä ihmettelemistä suomalaisen käsityöpuritanismin kasvatilla: ”kaikki paitsi luonnonmateriaalit ovat turhia”. Käsityön taitoa oli hyödynnetty myös hyväntekeväisyyteen, naisten auttamiseksi maailman hätää kärsivissä paikoissa, mm. tsunamin tuhon jälkeiseen uudelleen rakentamiseen Thaimaassa. Siitä laaja ja näyttävä esillepano käytävähallissa. Suosittuja olivat ohuesta mohairlangasta neulotut murretunväriset neulejakut, jotka olivat kevyesti huovutettuja. Monipuolinen repertuaari oli tarjolla myös huiveista: paljon oli käsittämättömän ohuista langoista neulotut. ”Mitenkähän suu napsaa suomalaisella neulojalla, kun jo 2-numeroiset puikot tuntuvat mahdottoman työläiltä käyttää?!” Koruja ja kasseja oli myös neulottuja, kudottuja, huovutettuja, kirjottuja ja punottuja. Taisi olla jokaiselle jotakin, kunhan pystyi itsensä hillitsemään valinnan vaikeuden vaivoista.

Paikkaa ”kansoittivat” kaikenikäiset ja -kokoiset naiset. Suuri osa oli viehättävästi ikääntyneitä englannittaria. Mukaan mahtui(niin kuin jokapaikkaan) siroja japanittaria sekä tutummanoloisia skandinaavittaria Norjasta. Muutamat tutut suomenkieliset tervehdyksetkin vaihdettiin päivän aikana. Kanssakayminen oli iloista, välitöntä ja kohteliasta. Englantilaiset jos ketkä osaavat pitää järjestystä: neulontamessulla ja metrossa! Ikähaitari oli railakkaasti käytössä: messukäytävillä juoksentelivat koulupukuiset koulutytöt muistivihot käsissään sulassa sovussa hauskasti harmaantuneiden villatakkinaisten seassa. Kokeneempia(=vanhoja) asiantuntijanaisia oli väkevästi. Melkoista womanpoweria yhdessä paikassa!

Paljon jäi asioita mieleen molemmista käsityön tapahtumista Lontoossa ja vielä enemmän kypsyy ajan myötä, uskoisin. Mykistävää oli esille tuotujen töiden korkea laatu. Pientä kissanhännänvetoa syntyi jo illalla, neuvoa antavan tuopposen ääressä: onko suomalainen käsityönopetus ”pudonnut puusta?” Juu, ei, vaarinhousut?! Kai koulutuksesta (peilistä) on hyvä aloittaa tutkiskelu, miksei Suomessa ylletä käsityötuotteiden laadussa kovin korkealle: hurskas sivistyksen-aate,(viheliäät) Pisa-tutkimukset ja hajanainen kädentaidon opetus eri tasoilla ovat varmastikkin ”sylttytehtaan” äärellä. Suomalainen ”sivistys”-aate nojaa edelleen koululaitoksen perustamisaikojen hyveisiin: monipuolisuuteen ja yleissivistykseen. Pisa-tutkimuksissa saadut menestykset piiskaavat suomalaista koululaitosta suorittamaan edelleenki ”armopisteitä naapurimaiden” silmissä. Niissä suorituksissa aikaa ja keskittymistä vaativia Taito- ja taideaineita ei lueta ”tärkeiksi”. Koulutus käsityön alalla pyristelee lapsenkengissään: perusopetuksessa kädentaidot kilpailevat trendikkäämpien aineiden puristuksessa joka ops:ia sorvatessa, ammatillisella tason koulutusta riivaavat vuoronperään kuntien yhdistymispaineet ja vuoroin oppilaitosten profiloitumispykäykset: aivan liian riuhtovin syklein. Korkea-asteen koulutuksella Suomessa ei ole riittävästi kilpailua, jotta se motivoituisi kehittämään opetustaan ja yhteyksiään muihin opetuksen tasoihin ja opintojen sovellettavuuteen. Näin yksittäiset gurut ja harvat koulutusyksiköt voivat ylläpitää melkoisia monopoli mesenaattejaan, omine vaatimuksineen. Pikkuruisen kässästä kiinnostuneen ihmispolon ”pää tyhjätään edellisestä” ja täytetään oman oppilaitoksen totuuksista, kun kässävärkkääjä yrittää kehittää itseään käsityössä koulutusasteelta toiselle.

Miten Eglannissa syntyy laadukkaan käsityön tekijöitä? Todennäköisesti heillä täytyy olla kiinnostuneille lahjakkaille yhtenäinen koulutusmahdollisuus perusasteelta korkea-asteelle harjoittaa tiettyä, rajattua taitoa huippuunsa, paljon virikkeitä mahdollisista tekstiili-ilmaisun muodoista ja materiaaleista,  ja monia kokeneita, myötämielisiä, tekstiilikulttuuriatuntevia ohjaajia tekemistä kannustamassa: siis ”kypsään ikään ehtineitä, lattarintaisia, mutta kannustavia ja pitkänlinjan Taitaja-mummoja”. (mtu 13. 10. 08)  Jälkipuintia:

-Pientä ajatuksia palauttavaa lyriikkaa tiukkaan pohdintaan tarjoaa 51 Koodia, ”Kauas”-kappale: Kauas pilvet karkaavat…”. Ehta Joensuulainen uudenpolven tekijäkaarti suoltaa suomalaista poljentoa tuoreesti.- Origin, The London Craft Fair”,-Hyvää tekeville käsille:  (http://www.powerofhandsfoundation.co.uk/  )-Korkeatasoisia tekstiilien valokuvia sisältävä lehti , Selvedge(http://www.selvedge.org/ ) 

-Monipuolisesti kädentaitojen kirjoja ja oppaita Anovabooksista; osastolta:. Crafts, hobbies & textiles: (http://www.anovabooks.com/ )

(Nämä ja muita linkkejä molempien näyttelyiden ja messujen sadosta kerättynä linkkilistalle tulevina päivinä.)

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: neulonta, kirjonta, käsityökasvatus, käsityötaito