Pärvöötystä

Oksia miälehe

Keskiviikko 6.1.2010 klo 18:49 - mtu

Eisunkaa kukaa ny paa pahaks, jos moon ny hitaasti juhulamiälestä irroottautuva ja pirän joulutähren viä..meinaan pitää sen viä valontoivosta muistuttamas. Pakkaanenki kerkis tänne ja jässäytti touhun aikamoosesti. Taloje räystähät kasvaa jääpuikkoo ja kaulaliinat kuurapartaa naisväjellekki. Vaikkon olosuhtehet, ku Siperiasta, tää o justiinsa oikia aika ”istutella uusia oksia mielehensä” ja tarkistella kantaako vanahat. On sitte taas suvena, mitä fräkätä.

 "Miälehe täytyy kasvattaa oksia", monenlaasia ”tarkootustenoksia” ja versoja, nii jotta ku yks rätkähtää poikki, voi tarttua toisehe vaikka tynkäänki. Seki voi pelastaa elämäs. Kokemuksesta moon oppinu, jotta ei pirä liikaa pykätä vaa yhtä, komia vaa tyrkätä einestä vähä sille kituusemmallekki irealle. Sitei tiärä koskaa, mistä se kurkihirsi kasvaa ”tarvittevuuren talolle”. Meiston moneks, jokahittestä. Ja mitä enempi ikää kertyy, sitä arvokkaampi o sen lastin vaalimine. Mikä siinon, jotta jokku nii tärkiää valehteloo ittensä ijän?!  Luataantyäntävää son, ku 50 ja rapiat-vanaha miäs kehuu olevansa: ”..nuarekas ja vertyyne ja ikuune kloppi..”??! Eikös soo oikiasti :"..keskenkasvuune, heleppo-heikki, jollei takuulla oo puhtaita jauhoja pusseissa .."?

Itteasiassa moon miälestäni just oikian ikääne, oikias rumihis ja luannos. Paistovalamis.. nin ku sanottas nykyeineestä. Emmä karijalanpiirakoota osaa leipoo, ku siinon nii haastavaa kaulia pulikalla niitä ruiskuaria. Kyllä se mum Viipurista lähtöösi oleva mummo meinas hermostua, ku 6-vuatiaana e meinannu heti oppia. Ristipistua ja virkkuuta pistelin sukkelasti 5-vuatiaana. ”Noinnikkästee”, sano Mummo aina, ku olin tehny väärän piston ja se purkas tyätä ja näytti oikee. Vasta vanahempana rupesi miättimää, mitä se ”Noinnikkästee” tarkootti. Kirijakiälellä solis varmaa ”noin ikään” ja pohojalaasittain ”nuan”. Vuntsakkaa ny!!..Ku karjalaane sanoo, nii se tarvittoo kolome kertaa piremmä sanan ja kiriaamia hurumykket enepi ku pohojalaane. Ilimankos pohojalaasia haukutahan lyhytsanaasiksi..jokei pirä paikkaansa. Mollaan säästävääsiä ja verpaalisesti virtaviivaasia. (Tääki o yks mum miälen oksa, ku oon yrittäny tulla toimehen mu kahrenlaiste kulttuurilliste sukujuurie kans. Juurikoktaili. Päältä moon iha tavalline, mutta ruutia sisältä, niinku Molotovviki oli)

En sunkaa mä pelekästää vallan erinomaane oo. Kuppikuntalaasta ja lappusilimäästä on kans kasvanu yksiks oksiks mun miälessä. Silloon, ku ihimisen reviiriä rökytään, tullaha liikaa komentooraamaan ja määrääleen, nin läpsähtää laput naamalle, jotta pois tiältä. Soon oikiastaan aikuusen merkki, jotta tunnustaa omat heikkouret ja rajapyykit.  Ittestään selevät asiat o vaan nii vaikia viärä käytäntöön. Oma sialun liotus ja istutus elämässä o kaksterääne miakka… taikka puukkoo. Jos oot tuntevaa tyyppiä, nii pahoon voi saara selekää. Ensisijaasesti tärkeetä o olla uskolline ja taati ittellensä, oman arkensa Tarzan.

Joskus kesääsin, Vapaurenpatsaalla jäätelöö syäressä, ku kesätuuli sattuu mukavasti helemoihi.. sitä jotenki lämpö saa suamut putoomaan silimiltä ja hoksaa jonku kylkimyyryysen* miähe ja rupiaa kattelee salaa. Ja iha huamaamatta käsi alakaa käyrä hiuspehkossa, niinku sitä ny muka sais pareeks…jouhipehkua!? Sitä muistaa taas asioota, jokkoon melekeen unohtanu. Tykään kyl jäätelöstä…

..mutta silti, siinä silimän, kären ja pähkäälyn yhteyres o kyl se pääjuuri ja verenottosuani. Sitä mun o paree vaalia.

(*Suom. Huom! Kylkimyyryyne miäs= soon sitä ku miäs o senoloone, jotta naise teköö miäli kyhnyttää se kylijes...ja tuloo molemmille semmone makneettine tuntemus..miäs luuloooo ittensä tosi komiaksi ja tärkiäks ja naine senku sorjistuu suveks.)

Jk. Yle tv 1. Kymmenen uutta käskyä. :” 1. Älä pelkää, 2. Pidä huoli perheestäsi, 3. Tee hyvin, 4. Kilpaile vastuullisesti, 5. Tunnista riippuvuutesi, 6. Ole avoin totuudelle,…”


 

1 kommentti . Avainsanat: Elämänhallinta, käsityöelämä, naiseus

Sallittua itsemoukarointia ja kehäpäätelmiä

Sunnuntai 16.8.2009 klo 0:33 - mtu

Kisat alkoivat jälleen: niin kotikentällä kuin Berliinissäkin. Tiedä sitten, kumman selostamisesta tunnelma päätyy ennemmin maitohapoille.

Katsellessani moukarinheiton karsinnan loppupyörähdyksiä, alkoi se symbolisesti muistuttaa tehtyä, ensimmäistä hulina-työviikkoa. Varsinaiselta moukarikehältä tuntui työskennellä remonttiin alistetulla työmaalla: hikistä tasapainoilua (ilman ilmanvaihtoa), reunaehtojen kiivasta välttämistä(tietokoneet ja tulostimet eivät toimi), pyörimistä resurssien ja tulosvaatimusten kehässä(”kärsi, kärsi, kauneimman kruunun saat..”) ja kapealla sektorilla yritystä osua kohderyhmään(suurten opiskelijaryhmien toiminnanohjaus liian pienissä luokissa). En tiedä, pääsinkö viime viikon karsinnoista jatkoon.

Jälkipelin doping-testeistä kävisi se kovaääninen sananvaihto tyttäreni kanssa, kun latelin sallittuja kotiintuloaikoja ja perusteita syyskaudeksi. Näytteeni oli tällä erää ”puhdas ja sallittu”, vastustajan reaktiosta päätellen. Ainahan "karsintaraja" synnyttää keskustelua, joka ikisessä kisassa..

Sallituista tekemisistä 70-luvulla, puhui lempeällä äänellään radiossa nuorille ”Uma”. Hän kertoi seksistä ja ettei se ollut sallittua, ja kaikesta, mitä nuorille kuulemma piti siihen aikaan puhua. Ei sitä kyllä kehdannu vanhempien aikana kuunnella. POKS oli motto. Nii..ettei poikien haluamisille pitäny myöntyä, vaan vastata kiltisti vaan POKS, = pidän oikein kovasti sinusta. Ja se oli sitä sallittua käytöstä.

Lapsia olen saanut yhden, mutta varsin hyvä siitä on tullut tehtyä. Joskus nuorempana elätin toiveita, että saan tehdä niitä lisää, mutta ei. Sallimus ei ollut samaa mieltä. Taikka harjoitusohjelmani oli väärä. Yksilölajista tuli tehtäväni. Taisteluvastustajakin hyytyi ja heitti pyyhkeen kehään kesken kisan. Sittemmin olen elämänkehässä oppinut, ettei kaikkea haluamaansa tarvitse saada. Olen yrittänyt kehitellä päätelmiä tavoitteesta, kun elämä heittää jokun uuden lajin eteeni. Heitto on tuonut moukarin tavoin työn, jossa kasvatan paria sataa nuorta. Varsinaisesta kestävyyslajista on kysymys, siis.

Kuuluihan se "Suuri ja mahtava Neuvostoliitto"-hymnikin, heti ekana kisapäivänä. Lajia en huomannut tarkemmin: joku pitkä ja sitkeä matkantaitto, mutta mies oli kyllä kalvakkaan isänmaalisen näköinen siinä ykkös-pallillaan. Taas tuli työmaa mieleen.

Joka kauden alussa urhe(ilij)an yllättää rimakauhu, huolimatta vankasta työkokemuksesta. Miten selviän turnauksesta ilman loukkaantumisia ja kuitenkin sponsorit vakuuttaen? Mahtaako olla sallittua, että kilpailijat kokoontuvat pitämään hauskaa yhdessä? Saako vastustajalle tarjota pidempää kortta, piristettä tai moukarinnarua? Epäilen, sillä muonituspisteitä ollaan hävittämässä ja siirtämässä ravinnonjakoa automaatin varaan ja joukkomuonitukseen. Kisa-aikataulua kiristetään ja joukkueurheilua katsotaan pahalla silmällä.

Nyt kun saisi 70-luvun Lux-saippuan pehmeyttä mieleensä. Vaaleanpunaista Lux:ia oli ennen kotona ja sitä oli sallittua käyttää säästäväisesti. Haistelin sen huumaavaa, naisellista tuoksua ja aattelin, että tuo pieni asia tekee tavallisen arjenkin kauniiksi. Sitä Lux-tunnetta tarvittaisiin työelämän moukarikehään ja sekä kaikenmaailman-selostajille, jotka epäonnistuneita urheita tenttaavat kansalle huviksi. KOPS. Kiitos on pieni sallimus!

P.s. "Sommaren är kort", Tomas Ledin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Työelämä, elämänhallinta, MM-kisat

Tulevan talven lapaset lepäävät laitumella

Tiistai 30.6.2009 klo 18:45 - mtu

Kesä on helppo. Kesä on mustavalkoinen ja yksinkertainen. Kesä on lammas.  

Naisen perinteen ketjua ei ole helppo jatkaa. Itsestään selvää on voida sinisilmäisesti kieltäytyä anopin tarjoamasta mankelista uuteen kotiin. Enää ei omaatuntoa vaivaa, vaikka nukkuisi ryppyisillä lakanoilla, joiden sileät unet ovat edesmennen Säterin kehittelemiä. Siloiset muuntokuidut armahtavat nykynaiset. Verhoja vaihdetaan fiiliksen, ei vuodenajan mukaan. Ikkunoiden pesu tulkitaan ”Minä-itse”-kehittämis-projektin symboliksi, ei puhtauden perinteeksi.

 

Talvi on hankala. Talvi tukehtuu rutiineihin. Talvi on susi.

 

 Talvella tutustutetaan harmaan kaikkin sävyihin ja ruskeaan. Talvella tarkkaillaan verenpainetta ja talousuutisia. Kiire on kaikkien kaveri ja kaveria ei jätetä. Ihmiset ovat talvehtivia, susia toisilleen. Verotus velvoittaa ja välinpitämättömyys veloittaa tekokuiduista hävyttömän vähän!   

 

Eikö vuodenaikojen maisemaa voisi hiukan laveerata, meleerata tai neuloa sujuvia lyhennettyjä kerroksia, jotta kesän reunasta olisi helpompi jatkaa? Mukava, lempeä, lämpöinen lampainen vuosi. Vuosi ilman sarvia ja hampaita: toipilaana tiukasta piposta nautittava liemiruokaa ja itsekehuja. Nauttimista matalalla sykkeellä, filamenttina katkeamatta. Kehrätä kuituja Muusalle, karstata armollista mieltä itselle, itsestä naisena, muodostella malleja mielessä ja suukotella silmukoita sanattomiksi viesteiksi tuleviksin perinteiksi.

 

Voisi olla tuleva talvi toivotumpi levänneet lapaset käsissä. Suden ja lampaan vuosissa.   

 

J.k. –”Nuttu”, Mirjam Lohi,( 2008. Otava) tarjoaa neulotuille ja kudotuille naisten sieluille tervetullutta tuuletusta ja lyyristä ilottelua.

 

- Oikeita lepääviä lampaita löytää Raippaluodosta, Vaasan lähettyviltä, Mustasaaresta. ”Villivillan tuvan”, lampaiden villasta kehrättyä saaristolaisvillalankaa on tarjolla mm. Ekosopissa. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Elämänhallinta, käsityöelämä, naiseus

Once in the lifetime

Lauantai 11.10.2008 klo 19:41 - mtu

Nuan vaan komiasti laskehti sinivalakooset siivet kotomaan kartalle. Hyvin joutu akka ja tavarat samalla kuljetuksella, mutta tuumaalut jäi viä leijumahan ilimaan Lontoon ja Vaasan väliin. ”Den här ”dagen efter”, aina reissun jäläkeen on vallan tärkiä lugnisti perata muistoje heleminauhaa. Tää päivä o ”once in the lifetime”.

Matkan jäläkee monet asiat ja toilaalut o viä tuarehe muistis, jotta paree pistää ylähä muistikirijaa, notta muistaa reissulla kertynehet viisauret…(jotta seuraavan kerran kans pitää muistella, jääkö kotia kokonansa.) Kaharen kulttuurin ja ainaski nelijän kiälen turpulenssissa menöö heleposti vellit ja puurot sekaasi taikka yllättää tuumaalu-ummetus. Muistikirijas o hyvä olemas lista asioosta, jokka erityysesti tarvittoo miättimistä ja o suunniteltuna ulukomaassa (tai krannis) vääri. Sellaane TVTV (=Tämon vaikia taikka väärin) -luettelo tuli räknättyä tästäki Lontoon reissusta.
  1. Väärällaine liikenne?! Enklannis on kummasti ajateltuna tua liikenteen järijestys: ne ajaa ja jalootteloo vasemmalla pualella. Kauhiiaa niskasärkyä se tuattaa alavariinsa kattella molempii suuntii…ja sittekki tuloo kiirus tiätä ylitettäessä. Kampaus pakkaa kärsiä vallan. Suajatiän valopylyväässä o kyllä samavväriset ukot, ku Suames viisaamassa, mutten ymmärrä niiren tointa suurkaupungissa…(..vai olisko se jonkummoone maalasten palijastuskones: noli vallan meikälääsiä, jokka orotti vihiriän ukon-merkkiä karun ylitykseen.) Maan alittekki niillon juntuja kulukuvälineelle: metrolle. Kauhiasti ne joutuvat siä kulukemisestansa köyhtymähän: tiätysti aina matkan aluus pitää maksaa, mutta siä Lontoos ne joutuu räknäämään viä matkan päätteeksiki, muutoon ne jättää vallaan maanalle kulukemaan, niin ku menninkääsen.
  2. Vaikiat ovet. Ulukomaalle ku mennähä, pitää varata kortteeri ”kototavarataloosta”, hotellista. Soon niinku taloo, josson monta fooninkia ja huanetta peräjäläkee. Isäntä ei oo koskaa kotona, kuva tai puumerkki vaa tauluks ripustettu. Palakoolliset ne sitte hyysää vuakraviarahia: teköö ruuan, pesöö tyykit ja siivuaa porstuan. Nois hotelleis o usiasti uluko-oven sijalla karuselli: niinku nelijä ovia kantti kanttia vaste ja pyörivät akselinsa ympäri, ku joku läpi menöö. Soon niinku ihimisten annostelija. Jokaaseen lokerohon mahtuu kasa ihimisiä, jokka joutuu kipsuttamahan myllys nopiamman mukahan. Soon vissiin sitä remokratian konhotuksia: jokaaselle samalla kauhalla. ..muttei oo oikeurenmukaasta leviäperääsille akoolle taikka huivipäisille äijille…taikka sitte siinä ovella pitääs olla ulosheittäjänä joku, joka pistääs samankokoset kulukemaan samaan aikahan. Ja jonsei pyärivästä ovesta hikeenny, nii sisäänpäi avautuvista ovista akkainkäymälöissä viimmeestään. On se kumma, ettei nuan suures kaupunkis oo löytyny toisenpualen saranoota!
  3. Trysköiren valamistus akoolle. Soli semmoonen komia kartanoo, jossa pirettihi pirot ja tryskööt akoolle. Siälloli monemmoosta käsivärkkäämises tarvittavaa… ja akkoja kaikenkokoosia ja –näköösiä. Oikeen kotoosta. Noon enklantilaiset vallan jyvällä akkain miäliteoista: oli järijestetty keriä, vyyyhtejä ja verkoja jos-jonkummoisia kasoihin ja keoiksi. Tröijyjä tarjottihin joka väriä ja tikuuttimia suaria ja vääriä. Huiliiaijaksi oli alakertahan tuatu kaffetta ja sokuria ja muutaki murua rinnan alle. Akkoja laumoittain käppäälivät kilipaa ja kehuuvat toistensa kättentöitä. Ja toiset akat viakkaasti kettuina urkkivat toistensa niksejä ja nipukoota naamat maireina. Kaffi oli kuumaa ja nisu eilen leivottua, muuten makoosta. Myytihin tilipehööriä (ja akkoja) halavalla ja kallihilla. Soli vääri, jotteivat olleet ajaneet johonki karsinahan ”soviitusmiähiä ja –kakaroota” , nii molisimma ämmät het kokeelleet suunnittelemiamma kruuppoita taikka färejä: äijillensä ja mukuloillehan akat useimmiten värkkävät. Kaupankäynti pykääs ”sovitusmiähillä” eikä akoolla tulis koti-ikäväkää nii nopiaa, viihtyysivät trysköillä monta päivää.
  4. Vaikia matkavalamistelu. Son ku tarpeeksi kauaksi ulukomaille menöö, nii pitää lentää. Niihä ne muuttolinnukki pruukaa. (Tais olla yks myähästyny syysmuutosta, ku sitä usiasti kuuluutettiihin lentoterminaalis : ”Matkustaja Rastas, matkustaja Rastas, lähtöönne aikaa 2 minuuttia, saapukaa portille…”). Terminaalihan son nimetty kokontumispaikaks lentokoneseen mentäessä. Siinä siton monenlaista tarkistusta ja mittausta. Saisivat mitata akkamatkustajien verenpainehen kans, ku matkatavaroolle asettavat rajootuksia: melekoosta terveyrellä leikintekua! Lontohon päässä, ku tulonpäälle piti terminaalihin taas kokontua, olisiva voinehet ilimootella tarkemmin niiren ulukomaantavoosta. Meille akoolle ei ollu ilimootettu, jotta siälä pitää riisua enempiki. Tottaha se ny o selevää, jotta äijie järijestämäs menos aina, mutta että iha julukisesti! Olis vaa pitäny enempi muistella äireen antamia neuvoja, miten pitää aina olla puhtahat alusveraat ja korvat pestynä, ku viaraalle menöö. ”Koskaa ei tiärä, kuka tuloo käymähä!” …ulukomaalla pruukaavat sanua jotta ”once in the lifetime!”..no, ku en nuata muistanu nii köppääsestihä siinä kävi. Kyllä mua hävetti ne ”uuretperunat”, jokka löyty, ku kenkät piti riisua ”palijastuskonetta varte”! ..Ja sen kerran ku ulukomaille lähären, ja komia enklantilaane tullimiäs univormuus kattoo hymyys mun silimihin, nii silimät juaksoo sukis!
 Jäläkiväsyneet:-  

-  Englannissa, mm. Lontoossa järjestettävät ”The Knitting and Stitching Show 2008” oli huima kokemus suomalaiselle käsityöntekijälle. Tapahtuman järjestävä organisaatio on ”Twistedthread”( http://www.twistedthread.com/default.aspx ) . Tarjolla oli käsittämätön kirjo neulomiseen ja kirjontaa liittyvää materiaalia, töitä ja taitoa.

-          Yksi työvälineisiin keskittynyt yritys, josta saatavana esim. uskomattoman kauniita puisia virkkuukoukkuja oli messuilla ”Brittanyneedles” (http://www.brittanyneedles.com/ )

-          Reissunjälkeisiin, väsymyksen sekaisiin tunnelmiin fiilistä antaa ”Anastacia”:n piisi ”One day in your life” energisellä draivillaan. (Anastacia. ”Freak of nature”.2001. Sony music. http://www.youtube.com/watch?v=3IU_vks3wL0&feature=user  

-Muille Lontooseen matkustaville tietoja Heathrowin lentoasemasta (http://www.heathrowairport.com/ )

 

1 kommentti . Avainsanat: neulominen, käsityöelämä