Pärvöötystä

Kolomen Syrämen Ystävyyrestä

Sunnuntai 7.2.2010 klo 12:12

Tällaasena yltäkyllääsyyren ja aineellisen hyvinvoinnin aikana sisääset ja henkiset asiat pakkaa heleposti kärsiä  rospuuttoo. Pippi-Långstrump -henki on kyl hävöksissä  tilanteis, jossa kaverilla ei ookkaan ”kaikki oortninkis”. Sitäku kansa vahtaa televiisiosta illat pitkät ”Tosi-elämää” ja muita julukimoire-leipoma-ohojemia, nii väkisinki hämärtyy maalaasjärki oikias elämäs. Miten sitä ny osaas ”Ystäväks - kavereksi – Rakkahaks sialunveljeks” ruveta nykyaijan menos, ku kaikki muu o tarjolla lähiputiikis valamiiks purtuna, paketis. Sitä o nii "pölökyllä päähä", jotta ei osaa toimia niinku omas miäles tuntuu.

Mistä niitä Tosiystäviä tuloo? Äkkiseltää rupiaa aattelee, jotta ystävät o joko varattuja, varaastettavissa, Mahti-Karjuja taikka Taluutettavia lapaasia. Jos solis nuan, nii melekeen rupiaa tekee miäli mettärreunaan yksiksee, Punaaseen tupaha kiikkustualiin, sukkavarrasta tikkuamaha.

...mutta oha se sitte sitäki riamullisempaa, ku äkkiväärää törmää aitoho kantajuhtaha, jolla o ajattelukones rasvattu. Kyl siittä virkuaa, vaikka villasukkiaki viälä tarvitahan, upiikkiyhteiskunnassaki, (ellei joku keksi, jotta paistofoliota o hianua kääräästä jalakoihi).

Tosi ystävä o ku ”rehu-syätetyt” kynttiläkki: kolome syräntä ja kaikki pistetähä palamaha yhres.
Kolomisyränystävä osaa Rakastaa, Kärsiä ja Unelmoira. Hyvä ystävä ottaa mut – jalakamiähe joskus kyyttihi ja ookaa mua maaseurulle. Emmä pysty automerkkejä räknäämää: yleensä auton kyyris tykkään kattella vaan maisemia: mite vainio lainehtii, nousooko usva, pysyykö lato viä pystys ja montako eri vihriää näkyy puren larvois. Eikä Kolomisyränystävä siittä hermostu, kärsii vaa hilijaa.

Kolomisyränystävä tykkää musta sellaasena, ku moon. ..sellaasena levollisena, aijan kans nostatettuna ohraleipänä, jokon parhaammillaan  saunaläpimänä. ..sellasena pettuleipänä, joka myäs pikaasesti jäähryttää ittellensä kovan kuaren, jos joku  kovakouraasta käsittelöö. . Sei oo moksiskaa, ku näkee mut punaases pingviini-yäpairas ( soon mun äireen joululahajaks ostama ja elävääne toristus siittä, jotta laps o vanhemmalle aina laps, vaikka solis yli 4-kymppine).

Kolomisyränystävä ei pakoottas mua kirkkoho palijastamaa torellista elonpainooni. Eikä se vannottas mua elämälloppuu saakka syämää vaa vihriää , ”jo muiren tapattamaa vihannesta”…eikä se pistäs pahaks, vaikka mä virkkuaisin jo kolomatta loorallista isooäireen-neliöitä, enkä viäläkää tiätääs, mitä mä niillä teen, taikka jättääsin ne vaa jäläkeeni , perinnöksi tulevalle sukupolvelle, ihimeteltäväks.

Tosiystävä osaa olla läsnä ja hilijaa kuunnella. Sosaa kertoolla miälensä liikahruksista ja pruukais keskittyyn johonki asiahan tai ilmiöön tosisnaan, sillonku mullon tärkiämpää touhua. Sitte me mentäs saunahan ja saunan jäläkee syötäs ropsua mairon kans verannalla...ja kuulosteltas iltamettän ääniä, kaukaa. Ja sen pitääs osata nährä se ”riamukaari taivahanrannas” niinku mäki näjen sialuni silimin ..ja ku iltakosteus kävis luihi ja ytimiin, sytytettäs takkaan praasu. Mentäs maate saman pumpulitäkin alle ja kuiteski katteltas omallaasia uniamma.

Hyvie ystävie, Kolomisyränystävie hankkimise kans pitää olla niinku pitkämiäline kalamiäs: heitellä pitkää siimaa lähivetehe ja kattella. ..ja ku näppii, pitää kelata varovaasesti. Liian keskekasvuune pitää päästää takaasi varttumaa, mut kunnon Saalis säästää ja pitää kylmänälaukus hyvänä ja pannulla lämpöösenä. Kyä Ystävät o elämäntarkootus. (7. 2. 10. mtu)

Jäläkiä pohrinnoista:

Kolmas Nainen, ”Elämäntarkoitus”.

Sinikka Nopola, ”Eila, Rampe ja elämäntarkoitus”. 2009. Wsoy.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ystävä, elämänhallinta

Haukkana

Torstai 25.6.2009 klo 18:43 - mtu

Kaksi haukkaa heikkoina, oman lentopelkonsa peikkoina.

Lähdössä orrellaan keppinä, oman onnensa seppinä. Avautui nokalle nokka, sukimiseksi petojen pokka.

Avuton pelkonsa kohtasi, arasti toverilleen lohkasi: ”Annetaan ajan kulua, ruokitaan sisäistä pulua. Älä siivekkyyttäsi kiellä, tarvitse ei jyrsijöitä niellä. Saalistajana olet raukka, ajatuspyydyksenä kelpo haukka.Tärkeää on opetella lentämistä, eikä kilpaa lakkaan entämistä.”

Odotellen myötätuulten juhlaa, molemmat surmansyöksyjään tuhlaa.

Puluiksi paljastuneet lintupolot, salaavat toisiltaan sydänkolot.

 J.k. Frozen , Madonna(Ray of light) 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Elämänhallinta, ystävyys

Kiäliskolioossis

Sunnuntai 15.2.2009 klo 12:38 - mtu

Sitä ku o suures sylttytehtahas tyäs, nii heleposti jymähtää lanttu jumihi ja rupiaa tarvittoon pöllyytystä sekä kroppa, että koppa. Täyspäisyyren vuaksi o tyrkättävä kiäli poskehe ja tiiraaltava menua uuresta vinkkelistä. Kiäliskolioossis o sitte se tauti, ku ansiotyätä o palio. Vaa seki o paree ku hapattaa siäelimiään kissinruuaksi.

Sylttytehtahas o Suuri remontti. Kaikki o kirjuutettuna tupakkiaskinkanteen, The Systeemi. Äijät nikkaroottoo ja ryskää pihanki perunipelloksi. Poraus taharittaa oppihokemia ja tupakkikialto pitää päällystöö virkiänä. Sitä mollaan sorvin ääres pohorittu, jotta nousooko tomu uluko- vaikko sisäpualen pääkoppaa??

Paitti pöly, opettajaa vainoo usia muuki vaara ja tauti. Naisihimisten kotua kantama o tua Köökkikumara. Sitä ku oikee montaa tointa toimittaa yhyrellä palakalla, alakaa varsi taittua latvastansa, ku käkkyrämänty vaaran kupehes. Hiirikuume on niinku urpaanimpi lämmönnousu mettäläästen myyräkuumeelle. Hiirikuumetta pukka, ku kaikkemmaailman räpsäykset ja räknäykset pitää tärkiää vääntää sähköösiksi planketeiksi. Soliraarisuutta se vissiin o, ku ne ”piänet miähet konehessa” tulee kans pitää tyässä ja touhussa. Pankkoovaivaane pistää talteheen pureskellut pännänpätkät ja pualiksipoltetut kynttilät "pahanpäivän varalle" värkkiä. Kalavokankiutta tapaa vanahoilla tyäntekijöillä. Ja nuaremmilla koltiaasilla taas Uhopöhöö. Pahimmoollansa se erinomaasuuren tauti muuttuu Airols-rokkohon, ku sairastunehen oirehet ryykää oleen suasion kalastelua oppijooren eres. Se parenoo aijjan kans ja vuasien viäries. Tiukkareuhkaanen ei kenkää tykkää olla, vaikka soon syntymälahaja ehtoosille emännille. Käämikuumekki tapaa kaikes kiirees kansankynttilöölle puhkiaan. Siihe ei auta ku väestä viarootus, vällyje välihi usiaksi päiväks.

Usiasti pakka olee, jotta opettaja soon opettajan paras kaveri. Ku o samallaaset hualet, pukkaa ”huanot” huakaaloon yhyres. Paras ystävyys o, ku saaristolaasvillasta tikuttu liina: sei turhaa krumeluuttia tartte, muutaman kiakuran kylykeensä ja jo o komiaa: siinon alakuperääset aromit tallessa ja se kestää monenmmoosta vääntöö: ei soo moksiskaan piänestä ravasta: siinon pitua ja luannetta, ku väkevässä karamellissa: se pysyy usian vuaren, paranoo ikää myäre ja o muaris aina. (mtu 15. 2. 09)

Jäläkituuma: -Hyvä ystävyys o ku ”kahaleet Isoontalon Antin kintuus: hillittöö hiuka konhottamista, muttei puutu komiaan kokonaisuutehen”.

..samaisilla ajatuksilla 51Koodia laulaa ”Kahleet”-kappaleessaan: ”kuka Sinä olet minulle kertomaan, mitä minä saisin tehdä…”

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ystävyys, ihmissuhteet, opettajuus, neulominen