Pärvöötystä

Ruusuja Aavikolla

Torstai 10.6.2010 klo 12:45 - mtu

Futiksen MM-kisat ovat alullaan Afrikassa. Puolueet kokoontuvat kauden kesälopetuksiinsa Suomessa. Koulut ovat äskettäin kokoontuneet yhteen lukukauden päätökseensä. Yhteisiä matkoja päättyy ja uusia alkaa. Arjen taaperruksien piristeeksi ilmaantuvat monet mahdollisuudet kesän iloisiin rientoihin ja reissuihin. Ilman lopetuksia ei voi olla innostavia uusia aloituksia.

”Ihmisten fiestat” tällä Arjen-aavikolla ovat harvassa. Kasvattajan ja vanhemman upottavilla hiekkadyyneillä oikeita polkuja saa etsiä suurennuslasin kanssa. Kun pitkien ”taivalten ja periaattellisten taistelujen” jälkeen karavaanin reissaaja alkaakin hahmottaa oman identiteettinsä ääriviivoja omasta kompassistaan, on Onnistumisen-keidas enemmän kuin toivottu näky horisontissa. Olennainen ihmisen lähteestä pulpahtaa esiin juuri silloin kuin Vastustaja-Opas luulee nääntyvänsä yhteisymmärryksen janoon.

Kun kasvatettava-”reissaaja” astelee ylpeästi vastaanottamaan tutkintotodistuksensa pyhäpuvussa tai laps pokkaa Hymytyttöpatsaan, valtaa karavaanin-Oppaan mielen syvä hämmästyksen-sekainen nöyryys: kuinka ihmeessä noista marisevista ”turisteista tällä vaarallisella Safarilla” on kouliutunut oman suuntansa määrääviä beduiineja ja Aavikon Ruusuja!?..ja me kokeneet, eri rotuiset Matkaoppaat kuitenkin (muka) tiesimme, mikä reitti olisi järkevin, turvallisin ja tuottoisin. Nöyryys kumpuaa siitä todellisuuden elämänkokemuksesta, että turvalliselta polulta lipeää salakavalan herkästi. Joskus kanssamatkaajien oma riittämättömyys saa itsetuntoa tuhoavat tikarit ilmaan tai väärinmääritellyt tavoitteet lamaannuttamaan matkaajan skorppionin myrkyllisyydellä. Elämän matkaamista ei voi täysin hallita, vaikka olisi kuinka virma kameli allaan.

Ainoa selkeä kartta ”Saharassa” on sisäinen tieto ja usko, että jokainen ihminen on lähtökohtaisesti hyvä. Jokaisella ihmisellä ovat kaikki tarvittavat ”matkavarusteet” jo lähtöetapissa. Jokaisella ihmisellä on riittävät idut siipiin ja juuriin. Ne on vain elettävä esiin: kasvatettava läheisyyden paisteessa, lepuutettava myönnytysten keitaalla ja tuettava kapinoinnin kuivuudessa omaan kantavuuteensa. Osallisuus ihmisyyteen on näkymätön ”kuvajainen kaukana”, mutta sitä on silti tavoiteltava aistittavin teoin ihmiseltä ihmiselle.

J.K. Desert Rose, Sting.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: elämänhallinta, lukukauden päätös, kasvatus